© 2019 by Mippi Vuorikoski

​. Proudly created with Wix.com

mippi@philiavalmennus.com

  • Mippi

Unelmien saavuttaminen ja niistä luopuminen

Updated: Jul 21, 2019



Seuraavaksi kiinalainen sananlasku, joka löytyy jokaisesta maailman puutarhablogista / -postauksesta ainakin kerran.

"Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito eikä sekään ole nyt niin kovin tärkeää"

Kiinnostuin puutarhasta, ja luonnosta ylipäätään, 2013-2014, kun asuin omakotitaloissa metsän vieressä. Erityisesti jälkimmäinen keikka oli tärkeä. Asuin edesmenneen isoäidin itselleen rakennuttamassa punamultaisessa talossa pellon ja metsän välissä. PIhaa riitti. Seurasin vuosikausia kukkineita ruusuja, jotka famu oli aikoinaan rakkaudella istuttanut. Päätin, että joku päivä olkapäähän ilmestyy kaksi ruusua. Punainen ja vaaleanpunainen, kuvaamaan famua ja myös edesmennyttä tätiäni, keitä en heidän elämiensä aikana oppinut koskaan tuntemaan. Liikaa suvun ja perheen taakkaa, liikaa vaikeita tunteita. Mikä mahtava startti vuorovaikutusasiantuntijan ja terapeutin uralle!


Kuoleman jälkeen nämä kaksi naista ovat tuntuneet läheisimmiltä kuin koskaan. Tuntuu, että se verho, joka ennen esti heitä kohtaamasta minua, on nyt poissa. Ja voi miten heidän energiansa on läsnä. Missään se energia ei kuitenkaan ole niin läsnä kuin silloin, kun hoidan omaa pikku puutarhaplänttiäni.


Olen ihan surkea puutarhuri. Teen alkeellisia virheitä ja kokeilen liikaa. Toisaalta fiilistelen kasvun ihmettä enemmän kuin kukaan koskaan. "Tuu katsomaan mun parsakaalin lehtiä!" Kato mikä määrä pinaattia! Onko tulossa enemmän marjoja kuin koskaan aikaisemmin?!"


Tällaisia huutelen miehelleni lavaistutuksia ihaillessa ja sydän laulaa.


Kohta koittaa tähän mennessä suurin puutarhahaaste - muutto omakotitaloon, jonka piha houkuttelisi puraisemaan ihan liian ison palan kerralla. Koitan malttaa mieltä, ja puolen hehtaarin potagerien (käytän suvereenisti ranskalaisen keittiöpuutarhan termiä) sijaan muutaman taktisen lavan ja kokeilen jälleen kerran olla hieman osaavampi ja ymmärtäväisempi puutarhurirookie.


Kiitokset muuten terapeutilleni, joka pohti ääneen, että ehkä mä voin alkaa kirjoittelemaan green care -henkistä blogia seuraavaksi.


Ehkä tämä on se. Oma green care -päiväkirjani. Famun ja tädin hengessä aion ottaa haltuun myös kukat lautaselle siirtyvien vihreiden rinnalle. Mökin pionit ovat heiluneet tuulessa juhannuksen tienoilla jo vuosikausia, mutta vasta nyt oma silmä alkaa ymmärtämään niiden upeutta.


Haaveitteni tulevaisuudessa olen vanha, tyylikäs rouva, joka hoitaa ajalla ja rakkaudella suurta puutarhaansa. Ja ehkä terapioi hiukan. Lähteekö se osa itsestä koskaan pois? Tällä hetkellä elän isossa epätietoisuudessa sen suhteen, mikä aion isona olla. En negatiivisesti, vaan todella rauhan ja tyyneyden kautta. Tähän liittyy se karminen side, mistä puhuin. Jos vaihtoehto on se, että tulee päivä, jolloin luovun tästä tietystä ihmisauttajan identiteetistäni kokonaan, niin tiedän tekeväni sen vapaasti ja onnellisena. Jos vaikuttaa siltä, että jatkan tätä arvokasta työtä tavalla tai toisella siihen asti, kunnes muutun itse pionimullaksi, niin ihanaa sekin.


Se, etten juuri nyt tiedä vastausta tähän, tuntuu paremmalta kuin moni asia vuosiin.


Mippi

25 views