© 2019 by Mippi Vuorikoski

​. Proudly created with Wix.com

mippi@philiavalmennus.com

  • Mippi

Kuulumiset uudesta kodista

Tiedättekö, miten uudessa kodissa on alkuun vähän epätodellinen olo? Kun olisi hotellissa tai kylässä. Hakee rutiineja, tavarat hakevat paikkaa. Oli koomista lähteä viikonlopuksi reissuun, kun ei edes tiennyt, että mistä löydän kenkiä. Pesukone saatiin toimimaan vasta pari päivää sitten.


Kaikesta pienestä totuttelusta huolimatta uusi koti on ihan mieletön. Vanhojen puiden keskellä oleva hirsitalo, iso piha, lyhyempi työmatka. Ylipäätään hyvä fiilis.



Muistan kymmenen vuotta sitten, kun ihmeteltiin jatkuvasti äidin kanssa sitä, miten isän äiti eli Famu halusi vapaaehtoisesti rakentaa omakotitalonsa keskelle synkkää metsää. Asua siellä yksin, koiran kanssa. Että ei ikinä. No, nyt vanhemmat asuvat osan vuotta kyseisessä talossa (!) ja minä muutin perheineni aivan yhtä skutsiin. Kaikki ovat onnellisia. Töölöön pääsee vaikka joka päivä niin halutessaan, matkaa on kuitenkin alle 60km.


Nyt, kun vertailen edelliseen kotiin, niin täällä tuntuu erityisen hyvältä seuraavat seikat:


OMA RAUHA

God bless suurinpiirtein kondiksessa oleva naapurisopu rivitalossa, mutta ei ole ikävä sitä hieman vaivaannuttavaa fiilistä, kun neljä hyvin erihenkistä perhettä koittaa tulla toimeen vieretysten. Haaveiltiin Hämeenlinnan kotiin muuttaessa siitä, että unelmapihamme saisi kerätä kaikki vauvasta vaariin säännöllisiin nuotiobileisiin, sulkkismatseihin ja ylipäätään yhdessähengaamiseen. Niin ei käynyt, toki sillä positiivisella näkökulmalla, että ihmisten linnottautuessa omiin olohuoneisiinsa, saatiin me hyödyntää pihaa ihan rauhassa omalla porukalla. Silti, se oli hieman sääli. Jokin selittämätön mutta säännöllinen ahdistus jäi Hämeenlinnaan. Liekö syynä ollut se, että jokseensakin erityisherkkänä noitana sitä poimi kuitenkin kanssaihmisten energioita enemmän kuin tajusikaan? Oli miten oli, olo on vapaa ja erittäin hyvinvoiva täällä ylhäisessä yksinäisyydessä.


LUONTO

Pyöröhirsitalo. Vanhat tammet, kuuset ja koivut sekä valtava piha kasveineen ja marjapensaineen resonoi juuri sitä, mikä ihmistä parhaiten hoitaa. Tai mua ainakin. En edelleenkään käsitä, että nyt saan hoitaa tällaista pihaa. Rehellisyyden nimissä ainoa puutarha-asia, jota olen ehtinyt tehdä, on muutamien hassujen rikkaruohojen nyppiminen pihatieltä ja istutuksien ääreltä. Varmaan vasta ensi kesä (jos siis silloin vielä täällä asutaan) antaa todellisen katsauksen tämän pihan huoltamiseen ja kevään kasvatusunelmiin. Kasvihuoneesta haaveillaan, ja jonkinlaisesta köyhän miehen potageriesta. Hieno termi hyötypuutarhalle dat is.


ETÄISYYS

Lähes puolet lyhyempi työmatka tuntuu sekä ajassa että lompakossa positiivisesti! Pk-seudulle on helppo kynnys lähteä, Espoo on ihan vieressä ja onhan tässä vierellä melko aktiivisia kuntia. Tämä meidän kunta on muuten osoittautunut tähän mennessä ihan lottovoitoksi lapsiperheelle. Tosi hyviä tukia ja palveluita, joista ollaan jo nyt saatu nauttia. Tätäkin pitää verrata Hämeenlinnaan. Mun kokemukset kyseisistä palveluista oli...no, hyvin erilaisia. Toisaalta ne kokemukset ja omien tarpeiden tiedostaminen pienen lapsen äitinä saivat mielen konseptoimaan sitä, miten esim. kotiäitiyttä ja ylipäätään äitien jaksamista voitaisiin tukea kunnan ja kaupungin sekä yksityisten palveluntuottajien puolesta. Onneksi on Philia, joka toivottavasti tulee tulevaisuudessa tekemään laajemminkin tätä supertärkeää työmuotoa.


PLAYHOUSE 101

Palju, bilispöytä, viihdehuone ja muuten vaan todella kaunis koti jättimäisine pihoineen nyt vaan toimii KELLE HYVÄNSÄ. Tänne on tosi kiva kutsua ystäviä ja perhettä hengaamaan. Yöpymistilaa ja vieraille omaa rauhaa löytyy ja viihdykkeitä siihen päälle. Olen erittäin tyytyväinen omaan ja yhteiseen manifestointitarkkuuteen. Ja niin, niin, niin, niin, niin, kiitollinen! Mulle tämä koti on ollut juuri se salainen haave, jota jo lapsena päässäni pyörittelin. Muistan myös niitä hetkiä, kun kävin kylässä ehkä hieman vastaavissa kodeissa. Olin vihreä kateudesta ja mietin, että MITEN. Maailma kuitenkin tuppaa järjestämään lahjoja tavalla jos toisella, kun vaan uskoo ja luottaa, että oikeasti mitään rajoitteita ei ole.

"Maailma, yllätä iloisesti" -mantra on edelleen paras keksintöni. Puhutaan tästäkin lisää erillisessä postauksessa. Haluan jakaa parhaat havaintoni vaikka koko maailman käyttöön.


Toivottavasti matka tämän kodin kanssa jatkuu smoothisti, mutta jos jostain syystä täällä asuminen jää lyhyemmäksi, niin olen tosi kiitollinen siitä, että meidän tiet tämän talon kanssa kohtasivat.


Mippi