© 2019 by Mippi Vuorikoski

​. Proudly created with Wix.com

mippi@philiavalmennus.com

  • Mippi

Arki, onko sitä?

"Miltä näyttää tyypillinen työpäiväsi?" kysyttiin viime viikolla paikallislehden haastattelussa.

Vaihtelevalta, kuten varmaan puolet väestöstä vastaisi. Arki ei ehkä kuulu mun lempitermeihin. Ja toisaalta taas kuuluu...dilemmaattista! Tai no, ARKISUUDESTA en tykkää. Kuulun niihin ihmisiin, joiden mielestä jokaisessa päivässä on juhlaa ja kiitollisuuden aihetta. Arkisuus terminä kertoo mulle elämästä, josta on kadonnut hohto ja kipinä. Ilo, inspiroituminen ja vaihtelunhakuisuus ovat kieltämättä omia isoja elämänarvojani. Sen seassa on kuitenkin roima annos arkea, mutta omannäköistä sellaista.


Joskus arki on sitä, että siivoaa lasten ja koirien pissoja ja oksennuksia ja tekee makaronilaatikkoa. Joskus se on shampanjan siemailua viiden tähden hotellissa Carcassonnessa. Kumpi on totuus arjesta? Molemmat!


Muutama ajatus seuraavaksi siitä, mitä omaan arkeen kuuluu, ja mikä tekee siitä hyvää.

Juuri minulle.


Arjen huomasi taas vahvemmin nyt, kun lapsella alkoi 2,5 kk:n tauon jälkeen hoito. Ehkä arjen yksi osatekijä on juuri tietynlaiset rutiinit? Noustaan ylös, keitetään kahvi, mietitään vaatteet kaikille päälle, lähdetään hoitoon ja töihin. Perhepäivähoitoarki on alkanut meillä enemmän kuin hyvin <3 olen ihan suunnattoman tyytyväinen hoitajaan ja pojan uusiin pieniin ystäviin. Sopivasti aikaa olla ja leikkiä, sopivasti virikkeitä. Samanhenkinen ja todella lämmin hoitaja, joka on juuri oikeassa ammatissaan. Tänne uuteen kotiin muuttaessa meille oli tärkeintä, että löydetään lapselle yhtä hyvä ellei parempi hoitopaikka, mikä vanhassa kotipaikassa oli ollut. Oli vaikea uskoa sekä asunnon että hoitopaikan suhteen, että parempaa voisi löytyä, mutta niin vaan kävi. Jos kiinnostaa, voisin kirjoitella tai puhua päiväkodin ja perhepäivähoidon eroista meidän perheen näkökulmasta jos kiinnostaa? Jokatapauksessa, olemme tyytyväisiä.


Meillä on täysaikainen sopimus palveluseteleineen, mutta käytännössä poika on alle 80% hoitoajalla. Menemme yleensä ysin kieppeillä sinne ja haen pojan 15.30-16 välillä. Tämä siis aina omista töistä riippuen. Pyrin edelleen siihen, että pidetään spontaani tai ennaltasovittu yksi vapaapäivä viikossa, jos siltä vaikuttaa. Poika on kuitenkin vasta kaksivuotias. Eilen huomasin, että hän oli tosi väsynyt ja kaipasi selvästi palautumista. Ei kun kotitoimistopäivä suunnitelmat uusiksi, ja pieni mies kotiin mun kanssa. Tämä on tietenkin yrittäjän luksusta, jota voi silloin tällöin harjoittaa!


Parasta meidän arjessa onkin juuri spontaanius. Joudutaan kyllä suunnittelemaan paljon, miettimään logistiikkaa, puolison työpäivät vaihtelevat ihan valtavasti, omat työt muuttuvat sisällöltään jatkuvasti ja poika kasvaa = hänen tarpeensa muuttuvat. Kaiken tämän kaoottisuuden keskellä arjen muodostaa mulle pienet rutiinit. Aamukahvi. Saunominen tai nykyään ennemmin paljussa lilluminen puolison kanssa. Automatkat Helsinkiin, vastaanotolla jutteleminen muiden toimijoiden kanssa. Pienet treenihetket päivittäin. Leffaillat. Kavereiden näkeminen! Elämä on ollut viimeiset pari kuukautta ihan poikkeuksellisen sosiaalista.



Yksi isoin ja tärkein rutiini on mulle yksinolo. Se on myös se, mikä on vaikein saavuttaa tässä arjessa. Koitan kuitenkin varastaa yksinolohetkiä aina kun pystyn. Vaikka mulla olisi kotitoimistopäivä ja olisin teknisesti 6h yksin, ei se ole yksinoloa muuta kuin teknisesti. Se on töihin keskittymistä. Palauttava yksinolo on mulle sitä, että en tee MITÄÄN järkevää. Parasta on se, jos pääsen tekemään puutarhahommia tai vaikka saunarakennukselle kuuntelemaan musiikkia. Okei, kumpikin ihan järkeviä hommia sinänsä, puutarhahommat jopa tuottavia.


Tällaisten hetkien jälkeen olen todella fiiliksissä. Sitten on taas sitä, mistä ammentaa. Tätä aikaa ei ole ihan riittävästi omiin tarpeisiini, mutta koitan nykyään priorisoida sitä huomattavasti enemmän. Se aika pitää tehdä, pyytää ja tarjota myös puolisolle.


Tällä hetkellä arki tuntuu todella kivalta ja monipuoliselta. Kaipaan edelleen pieniä tehokkuus ja optimointitekoja, niistä puhuin tarkemmin tässä postauksessa. Esim. kauppakassia en ole kokeillut, mutta ruokien suunnittelu on auttanut paljon!!


Joka päivä voi tehdä jotain, joka nostaa hieman arjen yläpuolelle. Eilen se tarkoitti uusinta Trendi-lehteä, juustoja ja keksejä ja vadelmakombuchaa samalla, kun puoliso teki dinneriä. Tänään, lauantaina, se tarkoittaa toivottavasti paljon ulkonaoloa ja ehkä yksinäistä sieniretkeä. Tänään en kaipaa viiden tähden hotellia, vaan suomalainen metsä olisi parasta arkea, minkä tietäisin.

34 views