© 2019 by Mippi Vuorikoski

​. Proudly created with Wix.com

mippi@philiavalmennus.com

  • Mippi

Aika aikaansa kutakin? Pohdintaa ystävyydestä.

Ajattelin parikymppisenä, että aito ystävyys kestää läpi elämän ja vaatii samanlaista huoltoa kuin parisuhdekin. Aidon ihmissuhteen määritelmä mitattiin pääni sisällä ajassa. Hymähdin lauseille "kasvoimme erilleen toisistamme". Se kertoi minulle viitseliäisyyden puutteesta, ehkä jopa itsekkyydestä. Sillä kyllähän aidosta asiasta tulee pitää kiinni kynsin ja hampain!


Vai pitääkö?


30+ minä on todennut, että hyvän suhteen määritelmä ei ole sidottu sen kestoon. Aivan, kuten parisuhdekin, hyvä ystävyys voi olla jotain, joka liittyy tiettyyn elämänvaiheeseen eikä ehkä kanna seuraavaan. Eikä tarvitsekaan.


Monilla ihmisillä on kuitenkin ihmisiä, jotka kulkevat mukana läpi elämän. Sen edellytys taitaa olla muutoksensietokyky ja se, että hyväksyy sen, että suhde tosiaan muuntuu samalla, kun me muunnumme ihmisinä.


Monesti myös yhteiset vastoinkäymiset määrittelevät sen, kestääkö suhde elämän eri vaiheita. Jos kumpikin osapuoli on sekä valmis että jopa osaa käsitellä konflikteja ja rakentaa siten suhdetta vahvemmaksi ja paremmaksi, on hyvät mahdollisuudet pitkään ihmissuhteeseen. Jopa elämän kestävään sellaiseen.


Huomasin itse jokin aika sitten karsastavani niitä ihmissuhteita, joissa minulta odotetaan jotain tiettyä. Eikä siinäkään oikeastaan mitään. Kaikilla meillä on odotuksia ja tavallaan pitääkin olla, se on osa omanarvontuntoa ihmissuhteissa. Lähinnä odotusten negatiivinen side korostuu silloin, jos toinen osapuoli ei osaa pyytää ja toivoa, mitä tarvitsee, vaan esimerkiksi kiukuttelee ja syyllistää. Se on kuitenkin merkki hädästä, jota toinen ei osaa aikuismaisesti ilmaista. "Ethän vaan hylkää minua?".


Aivan kuten parisuhteessa, pitää ystävyydessä pitää huolta siitä, että kummankaan omanarvontunto kärsi suhteessa. Jos valtasuhde on epätasainen tai ystävyyden taustalla muhii jokin selvittämätön asia, on helppo vaan erkaantua toisistaan. Olemme tottuneempia selvittelemään konflikteja parisuhteessa kuin ystävyydessä. Ystävyys ehkä koetaan "vapaaehtoisemmaksi" instituutioksi, hassua kyllä (hassua siinä mielessä, että parisuhteen jos minkä kuuluisi kuulua tämän kategorian alle), eikä sitä ole totuttu huoltamaan samoin kuin romanttista suhdetta.


Seuraavaksi muutama ajatus ja vinkki ystävyyden haastavampiin aikoihin!


1. Koetko, että toinen ei pidä yhtä aktiivisesti yhteyttä kuin sinä? Mieti ensiksi ystäväsi elämäntilannetta. Uusi suhde, perhe, stressaava kausi töissä tai muu vastaava tilanne saattaa vaikuttaa siihen, että viestit eivät laula samaan tahtiin. Älä siis välittömästi ota itseesi ja ajattele pahinta.


2. Jos kuitenkin ajattelet, että ehkä tässä piilii jotain muuta syytä, niin aina kantsii kysyä lempeästi. "Susta on kuulunut tosi vähän viime aikoina, on vähän ikävä" toimii ehdottomasti parempana aloituksena kuin "miksi susta ei kuulu?". Minä-puhe eli omista fiiliksistä kertominen syyllistämisen sijaan on aina paras ratkaisu.


3. Roikutko itse kiinni ystävyyssuhteessa vain periaatteesta? Koetko, että ystävyys antaa aidosti lisäarvoa elämään vai onko se tapa tai jopa yksinäisyyden pelon hallintaa? Joskus pidämme yksinjäämisen pelon vuoksi kiinni jostain sellaisesta, mikä ei ole aidosti arvostavaa ja molemminpuolista. Tällöin kannattaa kaikenlaisen ulkoisen kamppailun sijaan kääntää katse sisäänpäin, omanarvontuntoon ja itsetuntokysymyksiin. Ansaitsenko mielestäni aidosti hyvää vai otanko vastaan sen, minkä satun saamaan? Minkälaisia ihmissuhteita vedän puoleeni? Mistä se mahtaa johtua? Jos huomaat ihmissuhteissa samantyylisiä negatiivisia kaavoja (joskus jopa koomisuuteen asti...), kannattaa treffata valmentajaa tai terapeuttia ja pohtia yhdessä, että miksi on näin.


4. Hyväksy ystävyyden hiipuminen tai nopea loppuminen. Emme voi pitää ihmisistä väkisin kiinni. Oletko mieluummin se ihminen, kenen kanssa ollaan aidosta halusta vai velvollisuudesta? En usko, että kukaan haluaa olla velvollisuus kenellekään. Irtipäästäminen ei välttämättä ole lopullista. Joskus elämä tuo ystävät jälleen yhteen ja esim. jaettu elämäntilanne voi vahvistaa vanhan ystävyyden.

Aivan kuten parisuhteessakin, myös ystävyydessä sekä erilaisuus että samanlaisuus ovat sekä uhka että mahdollisuus samanaikaisesti. On tosi tärkeä tiedostaa, että minkälainen ystävä minä haluan olla tässä kyseisessä suhteessa ja mitä itse kaipaan toiselta. Meillä ei ole yhtä tapaa olla ystävä, vaan tarpeet ja tavat ovat yhtä erilaisia kuin ihmiset siinä suhteessakin.


Mippi

16 views