© 2019 by Mippi Vuorikoski

​. Proudly created with Wix.com

mippi@philiavalmennus.com

  • Mippi

Äitiydessä parasta just nyt?

Tiedättekö, miten jotkut sanovat olevansa erityisesti vauvaihmisiä tai syttyvänsä uudella tavalla äitiyteen lasten ollessa kouluikäisiä? Tai joku tietty ikävaihe on tuntunut erityisen raskaalta?


Mä olen vauvaihminen. Mulle on ollut aina erityisen ihanaa olla vauvojen ja pikkutaaperoiden kanssa. Muuten en ehkä edes miellä itseäni lapsirakkaaksi. Olen tosi hyvä lasten kanssa ja lapset tykkää musta usein, iästä riippumatta, mutta en nauti siitä erityisemmin. Oma lapsi on tietenkin ihan eri asia.


Meidän poika on 2,5 vuotias ja se ei ehkä ole lähtökohtaisesti helpoin ikävaihe. Omaa tahtoa luonnollisesti harjoitellaan, niin säyseä hemmo, kun hän temperamentiltaan onkin. Raskain vaihe oli tähän asti 1-1,5 vuotta ja aika just ennen hoidon aloittamista (K aloitti 1v 10kk vanhana 6h neljänä päivänä viikossa). Eikä sekään siis paha kausi ollut, haastavin kylläkin. Halusin pohtia - ihan itseni vuoksi - että mikä just tässä ikävaiheessa ja elämäntilanteessa on parasta. Seuraavaksi ajatuksia siitä.

(Häiritsee muuten ihan pikkuisen toi blondi hius paidassa! Tykkäsin tästä kuvasta niin paljon, että päätin olla välittämättä moisesta kauneusvirheestä)


- Rakastan kaikista eniten meidän keskusteluja. K on hyvä puhumaan ja sillä on superhauskoja juttuja. Viime viikolla sain myös ekaa kertaa kuulla spontaanin rakkaudentunnustuksen. "Sinä olet rakas kulta", tuli hän yhtäkkiä sanomaan. Itkuhan siinä tuli. Tykkään myös siitä, että 9/10 harmituksesta voidaan oikeasti puhua läpi. "Auta mua ymmärtämään mikä sua harmittaa" on lapselle kunnioittavaa ja opettaa siihen, että kiljumisen ja potkimisen sijaan harmit voi ilmaista muullakin tavoin ja on tosi palkitsevaa, kun syntyy yhteisymmärrys. "Äiti ymmärsi!" on kuulunut toisen suusta iloisesti jo monta kertaa. Kommunikoinnin treenaaminen puolin ja toisin on ihan huikeaa.


- Futis! Ja muutenkin kehittyvät leikit ja toimet. Futis on yks meidän lempparijutuista yhdessä. Etupihalla on hyvä kohta, jossa on aidattu kivetys ja just sopiva etäisyys potkia. Palkitsevaa tää on myös siksi, että toi pieni tyyppi osaa oikeasti potkia tosi hyvin. Tuskin jaksaisin edes äidinrakkauksissani sellaista räpiköivää peliä kovin kauaa :D


- Yksinleikkiminen. Nyt, kun päivähoito toimii tosi hyvin ja siellä on superkiva kaveri ja paljon tekemistä, viitsii K leikkiä yksin paljon enemmän kuin koko kesänä yhteensä. Sillon piti olla jatkuvaa seuraa ja viihdykettä, ymmärrettävästi. Nytkin, kun kirjoitan tätä, tyyppi leikkii olohuoneessa lehmäperheellään hyvinkin dynaamista keskusteluleikkiä. Pystyn siivoamaan, tekemään ruokaa ja jopa tällaisia omia juttuja (!!!) jo paljon paremmin. Isoin kiitos siis mahtavalle hoitopaikalle tästä <3


Tänään on ollut muuten ns. makaronilaatikkopäivä. Nimesin tämän sellaiseksi, koska tänään ei ole tehty oikeastaan mitään ihmeellistä. Niin klassinen kotipäivä. Herättiin kasin maissa, puettiin vaatteet päälle joskus 11-12 maissa. Lounasta (makaronilaatikkoa, it´s in the name), pari muumijaksoa, kymmenen kirjaa, myöhäiset päikkärit kaikille ja vasta viiden maissa ulos kovan maanittelun jälkeen. Metsäretki, sienten ihmettelyä ja pihalla futista. Sitten taas leikkimistä, Fröbelin Palikoiden tahdissa tanssimista ja kohta iltasatujen kautta nukkumaan.

Tässä päivässä ei ole mitään poikkeuksellista paitsi se, että se on meille poikkeuksellista. Ei mitään ohjelmaa, ei käyntiä missään (edes kaupassa).


Varsinkin hoidon alkamisen jälkeen olen halunnut pitää huolta siitä, että ei tule liikaa virikettä ja sähellystä. Lapset kaipaa palautumista, mä kaipaan palautumista. On totta, että ehdin itse tylsistymään tämän päivän aikana noin viisi kertaa. Vaikka paljon voi tehdä ja pikkutyypistä on oikeasti seuraa, on kaksivuotias vielä ihan kauhean pieni. Sen huomasi viimeistään siinä vaiheessa, kun tyypillä tuli kolmet kakat putkeen housuun.


^ Kallen mini-me


Oleminen tekee tosi hyvää. Siinä huomaa viimeistään sen, minkälaista sykettä meidänkin arki herkästi on. Kaiken kaikkiaan se on kuitenkin tosi hyvää ja oon superkiitollinen kaikesta. Myös siitä, että mulla ja meillä on seikkailunhaluisina ja vapaudenkaipuisina mahdollisuuksia päästä irti siitä, kiitos sukulaisten.


Huomenna aion ottaa omaa aikaa, pojat saa viettää laatuaikaa yhdessä. Toisaalta nautin kyllä kauheasti siitä, kun ollaan kaikki kolme yhdessä. Saa myös hönkäistä eri lailla, kun ei ole yksin 24/7 vastuussa ja viihdytysjoukkona.


Kivaa viikonloppua sinne!

41 views